Yleisesti Rodney of Hoarfrost aka Rodney rohkea ja reipas ylämäänponi ori, joka jaksaa aina yllättää. Rodney omaa karsinassa herrasmiehen käytöksen, muttei aina ratsastaessa muista näitä tapoja. Hoitaessa seisoo hyvin paikallaan, ja kaviotkin nousevat ongelmitta. Rodney ei karsinassa ollessa tekisi kellekkään mitään. Taluttaessa Rodney haluaa muiden hevosten läsnä ollessa esittää, ja riuhtookin päätään joka suuntaan. Ratsastaessa Rodney yrittää kovasti toteuttaa ratsastajansa toiveet, mutta vauhdin hurma tai esittämisen halu ottaa kyllä ponista välillä vallan, eikä se silloin muuta haluaisikaan tehdä kuin riehua. Rodney on kuitenkin pohjimmiltaan seurallinen ja ihmisistä pitävä rauhallinen poni, jonka kanssa on aina silloin tällöin mukava tehdä myös jotain hieman erikoisempaa kuin vain köpötellä kentällä tai lähteä maastoon. Tämä poni rakastaa seikkailuja eikä karvakaan värähdä orin laukatessa uusiin haasteisiin. Kisoissa Rodney on rauhallinen, mutta niin kuin useat hevoset, hieman hermostunut.
Hoitaessa Rodney on kiltti, eikä yleensä edes yritä temppuilla. Vaikka Rodneyn joskus tekisikin mieli kokeilla saako se vaikka kuopia, se lopettaa sen heti ensimmäisestä komennuksesta ja häpeää, että edes ajatteli saavansa kuopia. Harjaus ei tuota minkäänlaisia ongelmia, ja Rodney jopa nauttii pitkistä hoitotuokioista tutun henkilön kanssa. Päätä harjatessa Rodney laskee päätän niin, että jopa kaikista pienimmät hoitajat ylettäisivät sitä harjata. Kaviot tämä herrasmies nostaa yleensä itsestään, eikä niitä siis tarvitse kymmeniä minuutteja yrittää ylös kiskoa. Vesi on Rodneylle tuttu elementti. Pesut eivät näin ollen ole Rodneylle tuskaa, vaan pikemminkin vain komeuden takaamisen kannalta pakollinen toimenpide. Varusteet Rodneylle saa melko helposti, vain harvoin se yrittää lähteä karkuun satulaa ja suitsia. Suojista Rodney ei aina ole samaa mieltä vaan saattaa nostella jalkojaan niin että jo valmiiksi kääritty pinteli aukeaa tai muitakaan suojia ei saa jalkaan. Lopulta Rodney kyllästyy, varmasti osittain myös jalkaa riuhtovaan hoitajaan kuin paikallaan seisomiseenkin, ja lopettaa, sen jälkeen suojat saa melko helposti jalkaan. Satula on mukava laittaa sillä Rodney ei tee mitään sen kummempia, saattaa vain mulkoilla kummissaan 'taasko sitä pitäisi jonnekkin lähteä'. Satulavyön kanssa saattaa joskus olla ongelmia, sillä Rodney on kova pullistelemaan. Suitsien kanssa Rodney saattaa vähän nostaa päätä tai laskea sen aivan alas, ruveta juomaan tai kihnuttamaan kutiavaa silmäkulkaa jalkaa vasten. Suitset saa kuitenkin hyvin päähän toimenpiteen alkuun saatuaan.
Ratsastaessa Rodney on reipas ja yrittää kovasti olla kiltisti. Orimaisuus tulee esille yleensä tammojen kanssa samalla alueella ratsastettaessa siten, että tämä poni joko pukittelee, tai lähtee laukkaamaan pää taivaissa ympäri maneesia/kenttää. Tällä tavoin Rodney yrittää esittää kovaa jätkää, ja jos se saa ratsastajan tiputettua selästään, se hirnuu ylpeilläkseen sillä. Tämä tosiaan ärsyttää kaikkia, jotka ovat Rodneyllä tammojen seurassa ratsastaneet, mutta siihen yleensä tepsii komennus topakasti. Kun Rodney tajuaa tehneensä väärin, se toimii nätisti ja rentoutuu. Koulussa Rodneyn vahvuuksia ovat kaikenlaiset taivutukset ja asetukset, ja niissä tämä poni käyttää hyvin kaulaansa ja niskaansa. Esteillä Rodneyltä löytyy sekä pomppua, että vauhtia. Sen ansiosta silloin kun Rodney pysyy käsissä, voi kisoissa saada hyviä aikoja esteradoilta. Usein kyllä kuitenkin käy niin, että Rodney ryöstäytyy käsistä, ja lähtee menemään oman halunsa mukaan. Tällöinkin ei muu auta kuin komennus, vaikka ohjaamalla poni seinään, pysäyttämällä ja peruuttalamalla. Orilla on parasta mennä ainakin joka toinen päivä vähän reippaammin, jolloin se rauhoittuu huomattavasti ja sen suuri energiataso laskee kummasti seuraavan päivän ratsastusta varten. Taitavalla ratsastajalla Rodney pysyy hyvin käsissä ja sen saa kulkemaan hyvin kuolaimella, jolloin se kuuntelee myös ratsastajan apuja.
Kisoissa Rodney ei yleensä ole niin esiintymishaluinen kuin kotona tuttujen tammojen seurassa, mutta saattaa silti yrittää jotain ponimaisia temppuja verkassa. Radalla Rodney saattaa hermoilla, joka näkyy ehkä ylireippautena, mutta sille ei sitten kyllä oikein mitään mahda. Rodney kuitenkin etenee radalla suurinpiirtein ratsastajan ohjeiden mukaan ja liikkuu reippaassa tahdissa. Esteet Rodney ylittää helpoimmin loivista kaarteista, mutta ei kuitenkaan säikähdä tiukkojakaan kulmia. Koulussa Rodney taipuu hyvin ja toimii vähän vähemmän ratsastaneenkin kanssa hyvin. Rodney osaa esittää kaikki upeat askellajinsa edustavasti eikä se itse halua jäädä kisan viimeiseksi.
Rodneyn isä Robbie of Hoarfrost on Englannissa koko ikänsä asunut ylämaanponiori. Se syntyi sateisena aamuna nummilla kimon emänsä kylkeen. Kuusi tuntia syntymänsä jälkeen lauman omistaja havaitsi uuden tulokkaan ja ilmoitti ponin rekisteriin. Pääasiassa nummilla kasvanut Robbie myytiin kolmivuotiaana Etelä-Englantiin. Siellä sen ratsukoulutus aloitettiin. Orin kanssa edettiin hitaasti ilman suuria yllätyksiä. Kuusivuotiaana Robbie oli valmis ensiesiintymiseensä. Se debytoi estekisoissa 60 sentin luokassa ja sijoittui kymmenen kärkeen. Ura este- ja kouluponina jatkui 14 vuotta ilman suuria takapakkeja tai kilpailutaukoja. Elämänsä aikana Robbie sai kaikkiaan viisi jälkeläistä, joista kolme kilpailee aktiivisuutta tavoitellen ja kaksi työskentelee tuntiponeina. Ruunikko kuoli 25:n vuoden iässä luonnollisen kuoleman oman laumansa parissa.
Robbien isä Mein Ramino oli saksalaisen siittolan ainoa ylämaanponiori. Se syntyi siistissä ja kliinisessä tallissa keskellä yötä. Ramino kasvoi puoliveristen rinnalla ja se koulutettiin yhtenä niistä. Vaikka Ramino sai huippuopettajat, siitä ei silti kuoriutunut uskomattoman upeaa kouluhevosta, vaan keskinkertainen yleisponi. Toisinaan kimo oli täydessä terässä, välillä surkeampaa suoritusta sai hakea. Jalostuksessa Raminoa käytettiin vähän ja pääasiassa sen jälkeläiset syntyivät pakasteen avulla. Kaksikymppisenä ori muutti Walesiin, josta myös tuli sen viimeinen leposija ponin kuoltua 24-vuotiaana.
Ailyn of Hoarfrost, joka on Robbien emä, syntyi nummilla. Se huomattiin vasta viikko syntymänsä jälkeen. Tamma keräsi monia ihailevia katseita hyvän rakenteensa ansiosta. Koulutus sujui hyvin ja tamma osoittautui todella oppivaiseksi ja näppäräksi, varsinkin estepuolella. Poni loisti estekentillä ja se keräsi mukavan palkintoämpärin kymmenen vuoden uransa aikana kunnes siirtyi jalostukseen. Jalostustammana Ailyn oli suosittu ja se synnytti kymmenen varsaa. Yhtä lukuun ottamatta ne kaikki syntyivät nummilla, samassa laumassa jossa rouva itsekin oli syntynyt. Ailyn lopetettiin 27 vuoden iässä jalkavamman takia.
Rodneyn emä Neila Mod on Skotlannissa syntynyt ylämaanponi. Kun Neila syntyi, oli kaunis aurinkoinen aamu ja tamman omistaja tuli ihastelemaan nyyttiä hymy huulillaan. Terve varsa kasvoi ja voi hyvin. Ratsukoulutus osoittautui hyväksi ratkaisuksi ja tamma aloitti kisauransa pikkuareenoilla tasan viisi vuotta syntymänsä jälkeen. Seitsemänvuotiaana Neila on tunnettu nimi koko Skotlannissa ja sille oli useita varsavarauksia. Kisaura jatkui kuitenkin vielä kahdeksan vuotta, jonka aikana tamma keräsi useita palkintoja. Jalostuksessa Neila periytti hyvin taitojaan ja se kantakirjattiin kakkospalkinnolla. Jälkeläisarvosteluissa tamma oli kärkisijoilla. Viimeiset kuusi elinvuottaan tamma vietti Dartmoorissa Scottchin kartanossa.
Nelson Mod, Neilan isä, on tyypillinen kimo ylämaanponi. Se oli todella ystävällinen, muttei mitenkään erikoisen erottuva tapaus. Ori kisasi keskinkertaisesti este- ja kouluratsastuksessa. Varsinaista superlahjakkuuta orilla ei ollut mihinkään lajiin, vaikka se pärjäsikin mukiinmenevästi. Valjakkoajossa Nelson oli hieman ratsastuslajeja lahjakkaampi, muttei siltikään mikään ruusukehai. Jalostuksessa tämä ori pärjäsi ja periytti lempeyttään sopivassa määrin. Jälkeläisiä ei kuitenkaan tullut kuin neljä kappaletta, joista yksi oli todellinen lahjakkuus.
Karaboo of Nellfield on kaunismuotoinen tamma. Se teki loistavan uran estehevosena eikä kouluareenoillakaan ollut huono. Tammalla oli kunnianhimoa ja se suoritti toiset radat lähes pelkästään sen avulla. Uran ollessa tasaisen korkealla Kara kuitenkin vammautui eikä siitä enää ollut kilparadoille. Jalostuspuolelle päädyttyään tamma sai kolme loistavaa, kilpailevaa jälkeläistä sekä kuusi vähemmän mainetta kerännyttä, mutta silti hyvin lahjakasta ponia. Elämän ehtoopuolen Kara oleili kasvattajansa luona heinää mutustaen. Tamma kuoli lähes kolmenkymmenen vuoden iässä luonnollisesti samalle laitumelle jossa syntyikin.
2.5.2009, MJD'n kouluvalmennus
Saapuessani uutuuttaan kiiltävällä mersullani tallipihaan, näin jo parkkipaikalta teidät tallin ulkokentällä. Rodney näytti olevan sikamaisella tuulella. Nousin autosta ja kävelin kentän laidalle. Huikkasin moit ja pää punaisena huutelit takaisin oriisi selästä. Ori nakkeli niskojaan ja teki äkkikiihdytyksiä ja yritti pukkailla. Käskin pysäyttää sen ja kävelin luoksenne. Rodney seisoi paikoillaan mutta nakkeli jatkuvasti niskojaan. Laskit pääsi ja myönsit, että teillä oli aikajoin tälläisiä ongelmia. Mitäpäs tuosta, nyt alkaisimme ratkomaan tätä ongelmaa. Kehotin ottaman oriin raviin suurelle keskiympyrälle. Rodney näytti vieläkin happamalta. Käskin unohtamaan oriin typerät temppuilut ja keskittymään vain ratsastamiseen. Tuntuma muttei yhtään suussa kiinni, jalat hiljaa paikallaan. Pikkuhiljaa Rodney selkeästi rentoutui ja alkoi liikkumaan tahdikkaammin. Heti kiitos perään. Kehotin ottamaan laukan. Aluksi Rodney heittäytyi hiukan hankalaksi mutta alkoi sitten nyörtyä. Ja taas huomasi eron. Jo parin kolmen kierroksen jälkeen se alkoi rentoutua. Lopuksi teimme vielä molempiin suuntiin pohkeenväistöjä ja oriista selkeästi huomasi, että kun sille asettaa tehtäviä, se alkaa myös keskittyä enemmän ja unohtaa ylimääräisen häsäämisen.
29.8.2009, Sorelin estevalmennus
Orista huomasi jo valmennuksen alussa pientä levottomuutta ja menohaluja. Tarkoituksena olisi harjoitella hevosen hallintaa jotta esteet eivät tuntuisi niin mahdottomalta ajatukselta liian vauhdin takia. Alkulämmittelyssä annoin ratsuko mennä rauhassa ja rentona mutta sen jälkeen työ sai alkaa. Rodney yritti selvästi höykyttää ratsastajaansa ja pienillä eleillä kiusata. Otin ratsukon isolle pääty ympyrälle tekemään pidäte harjoituksia ja samalla kokeilemaan kootussa käynnissä kulkemista. Ori jälleen kokeili luistaa mutta ratsastaja sai hienosti oriin hallintaansa. Harjoitimme myös pysähdyksiä ja istunnalla ratsastamista. Kun ori vihdoin kulki ratsastajan tahdon mukaan ongelmitta, aloin kasaamaan esteitä. Ori valpastui jälleen ja pyysin ratsastajaa toistamaan harjoituksiamme sen aikaa kun sain kaikki valmiiksi. Lopulta pääsimme esteiden kimppuun ja ori näytti jälleen vilkkaalta ja vauhtia riitti. Ratsastaja sai kyllä hyvin oriin rauhoittumaan ja ponnistus kohdatkin löytyivät loppujen lopuksi hienosti! Rodneytä täytyy vain aluksi lämmitellä ja herätellä kunnolla, jotta esteet tuntuisivat ratsastajankin mielestä mukavilta eikä niin vauhdikkailta. Kovaa harjoitusta vain ja istunnalla ratsastus ja herättely tehoaa upeasti oriin!
2.2.2010, kouluvalmennus Funeralissa
Minulle täysin tuntematon ori lumosi minut täysin, astellessaan maneesiin. Kuitenkin valmennuksen aikana siitä tuli tutumpi kuin koskaan, aivan kuin olisin tuntenut sen koko ikäni. Rodney kulki pää ylväästi pystyssä ja katseli sieraimet levällään tammoja, kunnes oli aika siirtyä alkukäynneistä alkuraveihin. Siitä kuoriutui reipas ja eloisa hevonen, joka totteli ratsastajan pienintäkin apua. Kuitenkin valmennuksen ainoa tamma sai sen pään pyörälle ja Rodneyn oli pakko heitellä pukkeja hetken aikaa, mutta ratsastajan komentaessa sitä tiukalla äänen sävyllä, se rauhottui. Alkuravejen jälkeen oli vuorossa pikkumäärä voltteja, kahdeksikkoa ja kiemurauria. Ylämaanponi näytti taitonsa joka hetki, mutta kahdeksikossa se koitti hiukan oikaista eräässä kulmassa, joten palautin ratsukon takaisin lähtöpisteeseen, ettei hevonen vain oppisi, että se voi aina oikoa. Kiemuraura sujui ongelmitta, mitä nyt vähän pärisytellessä tammallemme. Siirtyessämme taivutuksiin, Rodney näytti lahjojaan. Sen kaula taipui upeasti, eikä ollut epäilystäkään, oliko se lahjakas vai ei. Loppuravit ja käynnit menivät hyvin, Rodney tosin vain vähän kävi kuumana tamman takia. Rodney on upea koulussa, sitä kannattaa vain vähän hillitä tammojen joukossa.
27.7.2010
Rodneyn oli ollut kesälomalla nyt pari viikkoa, tosin se oli ollut myös kevyessä liikutuksessa joka toinen päivä, ettei aivan laiskistuisi ja lihoisi laitumella. Poniori ei pahasti näyttänyt ulkomuodoltaan muuttuneen, kun kävin noutamassa sen trailerin kanssa muutaman kilometrin päästä laitumeltaan, jossa se oli viettänyt kesää muiden oriemme kanssa. Toiset jäivät katselemaan Rodneyn perään, kun talutin sen traileriin ja lähdimme huristelemaan kotia kohti. Kartano näkyikin hetken päästä suurten vihreiden tammien ympäröimänä. Ajoimme tallipihaan, jossa Viivi otti Rodneyn trailerista. Harjailimme orin ja tarkistimme sen olevan kunnossa. Hetken päästä istuin kimon kultani pehmoisella selällä keskustellen Viivin kanssa niitä näitä. Viivi istui Manuelin selässä. Kävelimme hiljalleen rantaan, josta sitten jatkoimme kahlaamista mereen. Manuel, joka oli muutoinkin vähän säikkyä sorttia hypähteli hieman, mutta rauhoittui onneksi eikä saanut Rodneyta mukaan temppuihinsa. Kahlailimme ja laukkailimme rannalla noin tunnin verran, kunnes olimme Viivin kanssa aivan märkiä. Rodney laukkasi pitkin askelin kevyestä ilmavirrasta nauttien korvat hörössä veden rajassa. Kävimme vielä uimassa, niin että ponitkin pääsivät kokeilemaan kunnon kelluntaa. Rodney ei oikein ole vieläkään hahmottanut uimisen ideaa, mutta hiljalleen se alkaa hahmottumaan toivottavasti. Kahluureissun jälkeen suihkutin merivedet orista ja vein sen aurinkoiselle pikkulaitumelle, jonka olimme pystyttäneet varta vasten Rodneylle.
